Uusia aamuja

 

Oletko aamu-vai iltaihmisiä?

Itselläni vireysrytmi on Suomen tämän hetkistä pimeyttä ajatellen katala. Vaikka pilkkisin koko päivän, virkistyn lähes joka ilta siinä kello 21 alkaen. Sitten voitaisiinkin tehdä vaikka mitä: kirjoittaa pari kappaletta uutta romaania, runoilla jotain, mikä tuntuu illalla taideteokselta ja aamulla lähinnä nolottaa, muuttaa sisustusta, eikä olisi kerta ensimmäinenkään lähteä lenkille vielä kymppiuutisten loppukevennyksen jälkeen. Olisin mielelläni kuitenkin aamuihminen, koska aamut tarkoittavat uuden alkua. Pidän niistä – sekä aamuista, että uusista aluista kovasti. On jännittävää, mutta samalla endorfiinejä tihkuvaa kokeilla uutta harrastusta tai mennä uuteen paikkaan. Ehkä sen takia Helsinki-Vantaan departures-alue tuntuu niin maagiselta, että teini-ikäisenä haaveilin työstä lentokentällä millä hinnalla hyvänsä. Haaveilin kansainvälisestä hälinästä, joka sisältää jatkuvasti uusia lähtöjä mielenkiintoisiin kohteisiin, uusia matkustajia ja ennen kaikkea uusia mahdollisuuksia. Elämä toi kuitenkin mukanaan muutakuin Finnairin univormun, ja ehkä kentän taikakin säilyy paremmin, kun ei näe liikaa kulissien taakse. Joka tapauksessa, nyt olen taas uuden kynnyksellä, koska työpäiviini on tulossa muutoksia, joista on nyt hyvä aika hiiskua eteenpäin. Joulukuun alusta alkaen teen sisällöntuotannon töitä keskitetysti uudella työnantajalla ja toiminimi jää näin ollen sivutoimiseksi.

Olen viihtynyt hyvin päätoimisena yrittäjänä, mutta olen tainnut aiemminkin mainita ajoittaisesta kaipuusta tiimityöskentelyyn ja keskittymistä yhden brändin eteen. Sisällöntuotanto ei tosin yleensä ole tiimityötä sanan perinteissä merkityksessä. Ajatuksenjuoksu välittyy näppiksen kautta näytölle parhaimmillaan suoraan tuotantolinjalta. Oikea eli ns. luovemmaksi kehuttu aivopuolisko on valjastettu työvuoroon, jolloin ei kannata pitää möteä joka sanavalinnasta, jos haluaa saada valmista aikaan. Minusta tiimityöskentely on jatkuvan läsnäolon sijaan ennen kaikkea viitekehys tekemisen taustavoimille. Tiimissä yhdistyvät yhteiset suuntaviivat, ehdotukset, toiveet ja päämäärätietoinen toiminnan kehittäminen porukalla. Pakettiin kuuluu mahdollisuus konsultoida muita, oppia oman työnsä asiantuntijoilta sekä tietysti porukka jonka kanssa heittää viitoset, kun asiat sujuvat. Laskin juuri, että olen edelleen tekemisissä useammankin ex-työkaverin kanssa. Jonkun muun vuorollaan keittämä kahvi (tai eräässä aiemmassa työporukassa jopa aamupuuro). Viikonloppukuulumiset. Tsemppaukset tiukalla hetkellä. Väsyneet hekotukset tyhmille läpille. Siinäpä muutamia syitä ja seurauksia jopa elinikäisille toveruuksille.

Koska #tb on yksi suosituimmista tägeistä, voisin tehdä tässä vaiheessa pienen katsauksen taaksepäin. Toiminimen perustamisen jälkeen olen saanut tutustua mahtaviin asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin. Uusi toimeksianto on aina ollut luottamuksenosoitus, johon olen suhtautunut ja tulen jatkossakin suhtautumaan kunnioituksella. Olen saanut oppia paljon monen eri asiakkaan toimialasta, siitä kuinka suomalaista pienyrittäjää tuetaan yhteiskunnassamme (uskoo ken tahtoo, mutta yllätyin positiivisesti) ja keskisuuren oppimäärän yrittäjyyden askelista ylipäätään. Pidin pienen yrityksen yhtä pienen hyväntekeväisyystempauksen ja sain olla mukana mm. Hopen, Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen, SPR:n ja Pirkanmaan Hoitokodin matkassa. Olen juonut kymmeniä kupillisia kahvia istuen uusia tuttavuuksia vastapäätä ja saanut ilokseni kätellä lämpimiä käsiä alkavan yhteistyön merkiksi. En vieläkään tunne paloa taloushallintoa kohtaan, mutta onhan siinä jotain hienoa, kun pistää laskun matkaan oman työnsä päätteeksi, maksaa veronsa ja ostaa lapselle talvihaalarin itse tienaamillaan tuloilla.

Jos nyt joku miettii oman toiminnan aloittamista, kannustan ehdottomasti viemään asiaan eteenpäin, JOS omaa innostusta on tarpeeksi. Tuo innostus omaa tekemistä kohtaan kantaa siinä kohtaa, kun on hiljainen päivä. Tai kokonainen viikko. Paljon puhutaan myös verkostoitumisen tärkeydestä. Liiketoimintaa ei toki voi harjoittaa täysin poterossa, sillä asiakkaat pitävät aktiivisuudesta ja mahdollisuudesta kertoa kasvotusten tavoitteistaan. Jos minun tapaani arkailet virallisia verkostoitumispäiviä, joissa tavoitteena on saada oma käyntikortti mahdollisemman monelle kylmälle kontaktille, voin lohduttaa, että oma tyyli toimii parhaiten tässäkin. Joka tilaisuudesta löytyy omanhenkisiä uusia tuttavuuksia, joiden kanssa juttu lähtee helpommin liikkeelle kuin muiden – yleensä edes yksi. Tee kahvitreffit noiden mukavien tyyppien kanssa, joille ei tarvitse esittää ulkoa opeteltua 30 sekunnin pitchiä, vaan voit yrittäjyyden ohella jutella mistä vaan. Tällaiset tyypit soittavat sinulle herkemmin uudestaankin tai suosittelevat eteenpäin. Lyhyesti sanottuna, yrittäjyys saa olla mukavaakin ja sen ohella jos koskaan on tärkeää pitää itse huolta omasta hyvinvoinnista.

Hyvinvoinnista puheenollen, omalla to do-listalla on ratkaisun keksiminen noihin aiemmin mainittujen aamu-iltarytmien selvittämiseen. ”I want to eat my cake and keep it too”-mentaliteetillä varustettuna nautin illan puuhakkuudesta, mutta haluan myös herätä aikaisin aamulla, jotta päivä ei mene hukkaan. Tästä seurauksena otan jatkuvasti kottia yöunista, ja jossain kohtaa univelkojat eivät enää myönnä luottoa. Ehkäpä uuden työviikon lisäksi voisin opetella uuden tavan ja mennä ajoissa nukkumaan – edes pari kertaa viikossa.

Joka tapauksessa, toivotan hyviä, virkeitä työaamuja kaikille ja tunnelmallista joulunodotusta. Nähdään taas!

Terkuin Eeva