Tarinoita 100-vuotiaasta Suomesta. Osa 1: Hope Ry

 

Taustaa:

”Tarinoita 100-vuotiaasta Suomesta”-kampanjassa esitellään kotimaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaa kerran kuussa vuoden 2017 loppuun asti. Maaliskuussa vietin päivän Hope Ry:n Tampereen toimipisteessä.

 

Syrjäytymisen uhka on yksi tämän päivän ajankohtaisimmista aiheista. Luemme siitä lehdistä, kuulemme siitä asiantuntijoiden huomioissa, mutta harvoin näemme, kun se oikeasti tapahtuu. Vähävaraisten perheiden ja lasten syrjäytyminen tapahtuukin hiljaa ja huomiota herättämättä – mutta kuitenkin aivan lähellämme. Kun muut menevät elokuviin, jääkiekkotreeneihin, balettiin, risteilyille, kännykkäkauppaan tai kirjoittavat kutsukortteja synttäreille, on aina lapsia, jotka joutuvat katsomaan vierestä. Aikansa vähävaraisenkin perheen tyttö tai poika jaksaa toivoa samoja asioita kuin muillakin, mutta iän karttuessa tilanne konkretisoituu ja odotukset laskevat.

Etenkin nuorilla vapaa-aika liittyy yhdessä tekemiseen, jossa kulutetaan viihteeseen, kahviloihin, elektroniikkaan ja kosmetiikkaan. Lapsi tai nuori, jolla ei ole varaa leffalippuun tai hampurilaisateriaan jää yksinkertaisesti joukosta pois. Kun rahaa ei ole, saattaa nuori vältellä kiusallisia tilanteita, jossa joutuu selittämään miksi ei pääse mukaan. On ymmärrettävää, että nuoren ulkopuolisuuden toistuvat kokemukset ovat vahingollisia ja vähentävät tunnetta mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään. Suomessa kaikkien opiskeluväylien pitäisi olla kaikille mahdollisia, mutta mitä jos lapsuudenhaave eläinlääkäriksi tai opettajaksi pääsystä sammuvat jo monta vuotta ennen pääsykokeita?

Syrjäytyminen on siis syystä pöydällä, sillä se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta, nuorta tai kokonaista perhettä tuuliajolle, sen takia että he eivät koe kuuluvansa joukkoon. Joku varmasti nyökkäileekin, mutta mitä asialle voi tehdä? Moniin haasteisiin vastaus löytyy ongelman toiselta puolelta: Eristäytymisen vastakohta on yhteisöllisyys. Tarvitsemmekin Suomessa ison annoksen tiimihenkeä, jotta ongelmiensa kanssa kulkevaa ei jätetä yksin vaan osoitamme välittämistä. Tästä ajatuksesta on aikanaan lähtenyt myös Hope Ry:n toiminta, johon sain tutustua maaliskuun alussa.

 

Hope Ry:n Tampereen toimipiste sijaitsee Onkiniemessä

Loppuvuoden projektini olla joka kuukausi yksi työpäivä jonkin kotimaisen hyväntekeväisyysjärjestön käytettävissä alkoi siis Hope Ry:stä, Tampereen alueen toimipisteessä Onkiniemessä. Tilaviin toimitiloihin saapuessa on vaikea uskoa, että vuonna 2009 kaikki tämä oli vasta suunnitelmaa. Tuolloin takana ei ollut koko maan laajuinen yhdistys vaan kaksi äitiä, jotka halusivat ohjata tukea ja apua vähävaraisille lapsiperheille. Niin kuin moni muukin menestystarina, myös Hope Ry alkoi aidosta hyvästä tahdosta.

Alle kymmenessä vuodessa Hope Ry on kasvanut Suomen isoimmissa kaupungeissa toimivaksi tekijäksi ja tunnetuksi ei-kaupalliseksi brändiksi. Kaikkien lahjoitusvarojen mennessä suoraan apua tarvitseville, imagosuunnitteluun tai suuriin tilavuokriin on nollabudjetti. Tästä syystä päämäärätietoinen verkostoituminen ja sanan levittäminen on ollut toiminnan elinehto. Kun kaikki apuaan tarjoavat tekevät sen mitä parhaiten osaavat, edustavat mainostoimiston pro bono-palkalla tehdyt nettisivut juuri sitä talkoohenkeä mitä Suomessa tarvitaan. Pitkään toiminnassa mukana ollut, Tampereen tiiminvetäjä Kirsi Stenvall kertoo, että yhteistyö esimerkiksi kaupungin kanssa on ollut hedelmällistä, tarjoten paikalliselle Hope Ry:n toimipisteelle tukea. Merkittävin kädenojennus ja tunnustus tärkeälle kolmannen sektorin työlle on juuri Onkiniemessä sijaitseva tilava kiinteistö, jonka käyttö on Hope Ry:lle kulutonta.

 

Lahjoitettuja pehmoja odottamassa uutta kotia

Tampereen toimitilat ovat auki arkisin joka päivä. Tunnit käytetään tehokkaasti: tukea tarvitaan ja tarjotaan runsaasti. Yhdistyksen työntekijät ja vapaaehtoiset seuraavat aktiivisesti sähköpostitse tulevia yhteydenottoja, selvittävät perheiden tilanteita, lasten ikiä, tarpeen kiireellisyyttä ja ohjaavat apua eteenpäin. Keskeinen osa toimintaa on yrityksiltä, yhdistyksiltä ja yksityisiltä saadut tavaralahjoitukset, joihin Onkiniemenkin tilavia neliöitä tarvitaan. Hope Ry:lle voi tuoda hyväkuntoisia ja itselle tarpeettomia vaatteita, kenkiä, leluja, tavaroita ja urheiluvälineitä. Lahjoituksia tuleekin runsaasti, mutta koska niiden halutaan tuovan varmasti iloa saajalle, kulkee joka säkki tarkastuksen läpi: vain ehjät ja puhtaat päätyvät hyllyyn ja sitä kautta uudelle omistajalle. Tavarankäsittely ja hyllytys viekin suurimman osan Hope Ry:n vapaaehtoisresursseista. Lahjoittajat voivat auttaa varmistamalla jo pakatessa, että tavarat ovat sellaisia mistä itsekin ilahtuisi. Myös vaatteiden lajittelu koon mukaan ja pussiin tästä merkintä päälle, saa varmasti ilahtuneen vastaanoton lajittelua tekevien keskuudessa.

 

Vappuhulinoihin on enää 1 kk! Löytyisikö teiltä ylimääräisiä asusteita tuleville prinsessoille ja batmaneille?

Asiakkaat käyvät Hope Ry:ssä vain ajanvarauksella, jolloin tiedetään ketä ja milloin odottaa saapuvaksi paikalle. Kaikki kävijät täyttävät myös esitietolomakkeen, jonka tiedot päätyvät Hope Ry:n asiakasrekisteriin. Rekisterin avulla pystytään seuraamaan avun tasapuolista jakamista, mutta myös esimerkiksi huomioimaan vähävaraisten perheiden lasten syntymäpäiviä. Tietää muuten olevansa Tampereella, kun esitietolomakkeessa kysytään kannattaako Ilvestä vai Tapparaa. Tällekin on syynsä: Lahjaksi saadut otteluliput halutaan tietysti välittää sille pikkufanille, kenen lempijoukkue on pelaamassa.

 

”When in Tampere”. Asiakastietolomakkeessakin kysytään tietysti kannattaako Ilvestä vai Tapparaa. 🙂

 

Ei ole olemassa yhtä syytä, miksi joku tarvitsee apua. Taustalla voi olla työttömyyttä, konkurssi, sairastuminen, irtisanomisia tai avioeron myötä tullutta talouden epätasapainoa. Kirsi Stenvall kertoo, että asiakkaiden joukossa on yhä enemmän perheitä, jotka ovat olleet hyvin toimeentulevia, mutta elämäntilanteiden muuttumisen myötä ylivelkaantuneet. Kun on ennen tullut toimeen omillaan, voi kynnys pyytää apua hävettää. On surullista kuulla tarinoista, joissa vanhemmat ottavat epätoivoissaan pikavippejä, jotteivat joutuisi lopettamaan lapsen harrastusta johon ei ole enää varaa. Hope Ry:ltä kannustetaankin ottamaan yhteyttä ja pyytämään apua mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Yrityksiltä saaduista rahalahjoituksista tuetaan mm. pienituloisten perheiden harrastusmahdollisuuksia, jotta varallisuus ei ole este osallistumiselle.

Lahjoitetuille suksille on ollut tänäkin talvena tarvetta. Hopen varastoissa enää muutama pari jäljellä

Hope Ry:n sitaatin mukaan: ”Meillä ei ole kynnystä auttamiseen eikä kynnystä pyytää apua.” Yhden päivän kokemuksella voin allekirjoittaa tämän. Mukaan lähteminen on tehty todella helpoksi, eikä auttajalta vaadita sitoutumista. Oman osaamisen voi pistää peliin hyvän asian puolesta, pysyipä sitten tussi, vasara tai Excel parhaiten sormituntumalla. Tavaroiden lajittelupisteessä riittää aina hommia ja monet vapaaehtoiset käyvätkin viikkaamassa ja hyllyttämässä tavaraa viikoittain pari tuntia kerrallaan. Jos kotoa löytyy pieneksi mennyt haalari tai Elsa-mekko tai joulupukin jäljiltä parikin Kimbleä, on ylimääräisille varmasti iloisia ottajia. Vinkkinä vielä, että tällä hetkellä Hope:n kurarukkasten laatikko ammotti lähes tyhjänä. Tarvetta olisi loskakelien myötä enemmän kuin tarjontaa. Kausitarvikkeista puheenollen kannattaa olla myös kuulolla, kun kesän jälkeen käynnistyy Hopen reppukampanja, jossa pyritään tarjoamaan uusi reppu myös pienituloisten perheiden lapsille. Eka koulupäivä kesäloman jälkeen, jännitys ja uusi ikioma reppu. Moni aikuinen muistaa varmasti tuon tunteen.

 

Mahdollisuus osallistua harrastuksiin pitää yllä hyvinvointia ja lapsen mukana kaveriporukassa

Myös yritysten lahjoitukset ovat merkittäviä toiminnalle. Työyhteisöissä voidaan perustaa kahvihuoneen keräys esimerkiksi pienituloisten perheiden harrastuksiin tai vaikkapa synttäreiden järjestämistä varten. Halutessaan voi kohdistaa avun uimahallireissuun tai tarjota kesälomamuistot huvipuistoon. Oman lahjoituksen ”korvamerkkaus” tiettyyn kohteeseen on Hope Ry:ssä mahdollista ja tekee hyvästä eleestä henkilökohtaisemman.

 

Käyttämättömät lelut päätyvät ilahduttamaan pienituloisten perheiden synttärisankareita

Työpäivä Hope Ry:n joukoissa oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Kahden lapsen äitinä ei voi olla miettimättä, miltä tuntuu sen perheen vanhemmista, joilla ei ole resursseja järjestää lapselle kaverisynttäreitä tai ostaa suksia, kun koulussa on hiihtoa. Kokemuksen myötä uskon aktivoituvani lasten pieneksi menneiden varusteiden sekä vaatteiden lahjoittamisessa eteenpäin. Harva asia on niin motivoivaa, kuin olla mukana tarjoamassa lapsiperheelle apua, kun he sitä tarvitsevat. Koskaan ei voi tietää kuka meistä sitä tarvitsee seuraavaksi.

Tutustu toimintaan:

www.hopeyhdistys.fi

Hope – Apua kaipaaville

Hope – Löydä oma tapasi auttaa