Ensimmäinen vuosi plakkarissa

Pari viikkoa sitten, 15.8.2017 omalla sisällöntuotannon yritykselläni Tarinapuodilla tuli ensimmäinen toimintavuosi täyteen. Heti alkuun pahoittelut. Toimistossa ei ollut vielä tänä vuonna tarjolla kakkukahveja, enkä pitänyt henkilöstölle puhetta menneestä kaudesta.  Ehkäpä ensi vuonna! Peilikuva olisi sitä näyttänyt ehkä hieman vaivaantuneelta, jos olisin koonnut itse itselleni vuoden highlighteja tai haastavia hetkiä. Toimistokoira Iines kuuntelisi varmasti intensiivisesti pää kenossa – tosin varmaan miettien että ”Jestas kuinka pitkä pohjustus. Onkohan sieltä tulossa sitä lenkillelähtö-käskyä ollenkaan ..”

Kun puheet ja kahvitukset ovat pitämättä, voin pitää vuosikatsauksen tietysti kirjoittamalla (kuinkas tässä byröössä muutenkaan). Joten tervetuloa virtuaalisiin yksivuotiskekkereihin! Otahan siitä lasi kuohuvaa ja maistele tarjottavia kuvitellun kauniin kukkalaitteen vierestä. On aika kertoa vuoden poimitut palat.

 

 

Parasta ensimmäisessä yrittäjävuodessa on tietenkin ollut tehdä sitä, mitä kohtaan tuntee innostusta. Onhan se hienoa, kun aamulla ei harmita aloittaa työpäivää! On ollut mahtavaa tutustua asiakkaisiin, perehtyä heidän tavoitteisiinsa ja huomata ammattilaisten määrätietoisuus sekä kiintymys omaa toimialaansa kohtaan. Minun tehtäväni on ollut välittää tietoa heidän osaamisestaan eteenpäin: Kertoa tarinasta toiminnan taustalla ja napata rivien välistä sitä mitä yritys haluaa asiakkailleen kertoa. Kun asiakas sanoo, ”Tuo oli juuri se mitä tarkoitin”, vahvistuu tunne siitä, että pystyy toteuttamaan oman palvelulupauksensa ja ehkäpä joskus yllättämäänkin iloisesti. Tässäpä koko homman suola: Yritys on olemassa sen asiakkaita varten. Joskus huomaa inspiroituvansa enemmänkin tietyn yrityksen toiminnasta & mahdollisuuksista ja intoutuu ehdottamaan asiakkaalle toiminnalle aivan uusia aluevaltauksia. Onneksi vastaanotto on ollut positiivista, vaikka yritysten kehityskonsultit ovat toki oma ammattikuntansa.

Haastavinta on ollut päättää kaikesta itse. Itsenäisessä työssä viihtyvänä olisin voinut lisätä tämän myös edelliseen ”parasta”-kappaleeseen, mutta työyhteisöissä on ehdottomasti myös puolensa. Niin kuin aiemmassakin postauksessa mainitsin, olisihan se mukavaa, jos olisi joku keneltä kysyä mielipidettä (ja tehdä sitten kuitenkin niin kuin itse parhaaksi katsoo), suunnitella yhdessä tavoitteita ja ennen kaikkea nauraa yhdessä kahvitunnilla vaikkapa youtuben parhaille. Itsekseenkin voi toki hekotella aamuohjelmien juonnoille, mutta yleensä silloin saa pian huomata joutuneensa lemmikin hyytävän katseen kohteeksi.

Seuran arvon huomaa erityisesti siinä kohtaa, kun on ollut kaupungilla palaverissa ja palaa kotitoimistoon energiaa ja ideoita puhkuen. Inspiroiva yhteinen tekeminen on arvokasta ja eteenpäin vievää. Näin ollen verkostoitumisen tärkeys korostuu etenkin yksinyrittäjillä. Onneksi on ollut ilo tutustua mukaviin yrittäjäkollegoihin!

 

Yllättävintä on ollut huomata:

– Että positiivinen puskaradio oikeasti toimii ja uusia asiakkaita saattaa tulla lähteistä, mitä ei olisi aluksi osannut ajatella

– Monet muut yksityisyrittäjät painivat samojen asioiden kanssa

– Kuinka paljon muista alansa osaajista on hyötyä omassa työskentelyssä

– Kuinka kipeäksi hartiansa voi saada kotikonttorissa

 

Korvaamattomia tekijöitä ovat olleet kotitoimistossa, hotellihuoneessa ja auton repsikassa mukana kulkeva & toimiva läppäri, puhelin, muistutukset, haastavassa tilanteessa yön yli nukkuminen, hyvä taustamusiikki / white noise, perheen ja ystävien tuki, to do-listat, muut yrittäjät, osaava kirjanpitäjä, koodari jonka kanssa ei tunne itseään tyhmäksi, vaikka ei itse osaa koodata, verohallituksen yritysneuvonta, kahvinkeitin, suklaa sekä tattarimurot. Tuttu sinappimainos sanoo, että kahta en vaihda, mutta minä en luovu useammastakaan tekijästä, joka tekee omasta työpäivästäni niin paljon sujuvamman.

 

 

Helposti korvattavia tekijöitä (olisin tullut toimeen ilmankin) ovat olleet päätetyöläisen vaivat, tietokoneen starttaama puolen tunnin järjestelmäpäivitys, kun on menossa palaveriin, ”ilman tätä sijoitusta et pärjää päivääkään”-yrityspalveluiden myyjät sekä hikikarpaloita tiputtavat hetket, kun on yrittänyt hoitaa työpuhelua samalla kun kotona on sirkus käynnissä.

Siis lämmin kiitos kuuluu kaikille korvaamattomille tekijöille. Helposti korvattavia tekijöitä olikin yllättävän vähän ja tätä listaa joutui jopa hetken miettimään. Joten so far so good. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun muistaa pitää mielen avoinna, eikä lokeroi itseään liikaa.

Kiitos, kumarrus ja malja mahdollisuuksille! Tästä jatketaan.

Eeva